Yhdenvertaiset mahdollisuudet

Kaikille, etenkin lapsille ja nuorille tasavertaiset mahdollisuudet turvalliseen elämään ja valoisaan tulevaisuuteen lähtökohdista riippumatta.

Jokaisella tulee olla samat rakenteelliset mahdollisuudet hyvään ja turvalliseen elämään, sekä avaimet rakentaa itselleen vakaa tulevaisuus. Piste.

Se, miten ja millä tasolla sitä nykypäivänä kykenemme tekemään, onkin eri asia. Jos nyt jonkinlaisen korulauseen tästä rakentaisin, niin mielestäni meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta pystymme säilyttämään sotien jälkeen rakennetun hyvinvointivaltion perusajatukset mukana järjestelmässämme.

Katse tulevaisuuteen, ei menneisyyteen

Mielestäni tärkeimpiä kaikkeen kuntakehittämiseen kantavia ajatuksia on, että meidän suomalaisten on opittava olemaan tuijottamatta liikaa peruutuspeiliin ja pyrittävä jättämään menneisyydessä, varsinkin tehdyissä virheissä kieriskeleminen vähemmälle. Tulevaisuus on se, jota kohti olemme kaikki vääjäämättä menossa. Sen rakentaminen ja ohjaaminen mahdollisimman hyväksi ja kestäväksi on tärkein tehtävämme. Menneestä tulee oppia, mutta niiden ei tule antaa määrittää tulevaisuuttamme.

Aika entinen ei koskaan enää palaa, siksi on tärkeää keskittyä nykyisten ja tulevien haasteiden ratkaisemiseen

Eli jos ajatellaan esimerkiksi varhaiskasvatusta ja peruskoulutusta, on jopa absurdia ajatella, että voisimme nykyhetkessä palata jonnekin vuoden 1984 järjestykseen, jossa luokkakoot olivat pieniä ja ohjattua iltapäivätoimintaa löytyi jokaisesta asuinkeskittymästä. Nyt me elämme kulttuurillisesti moninaistuvassa ja yhdistyvässä maailmassa, jossa toisaalta samanaikaisesti sosiaalinen eriytyminen on voimakkaampaa kuin koskaan ja resurssipula on jatkuvasti läsnä. Lasten ja nuorten peruspalikoiden laittamisessa paikalleen riittää siis haastetta, joka ei parane sillä, että muistelemme kuinka hyvin asiat olivat ennen tai pohdimme millaisia virheitä joskus muinoin tehtiin. Haasteet olivat viime vuosituhannella erilaiset, joten ratkaisutkaan eivät varmasti löydy samasta korista.

Suurten muutosten aikaa hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä

Elämme suurten muutosten aikaa, kun sosiaali- ja terveydenhuollon verkosto on siirtynyt vasta hetki sitten kunnilta hyvinvointialueille. Tämä valtava muutos ja hyvinvointialueiden sisäinen vellominen tulee keinuttamaan laivaa taustalla vielä pitkän aikaa.
Siinä samalla meidän tulee kaupunkina kohdistaa voimavarojamme sinne, missä meidän tehtävämme ovat. Eli antamaan kuntalaisille mahdollisimman hyvät eväät hyvinvointiin, jotta he työllistäisivät mahdollisimman vähän soten asiakkaina. Tavoitteena on siis edistää kaupunkina hyvinvointia (sekä fyysistä että psyykkistä) ja toisinpäin käännettynä, estämässä pahoinvointia. Tämä ajatus on isossa kuvassa vielä niin tuore, että sekä kunnissa että hyvinvointialueilla vielä edelleenkin opetellaan, että missä raja kunnan ja alueiden tuottamien palveluiden välillä kulkee. Mutta ihminen on tässä se tärkein yksikkö, joka ei pohtiessa ja peistä vääntäessä saisi joutua kärsimään.
Ennaltaehkäisevien keinojen kehittäminen ja löytäminen tuleekin olemaan yksi uuden valtuuston suuria tehtäviä. Tarvitaan rutkasti modernia ajattelua, jotta uutta pystytään innovoimaan ja toisaalta vanhoja rakenteita sopivasti haastamaan, samalla hyvinvointialueiden kanssa yhteistä ymmärrystä kasvattaen, yhteistyötä ylläpitäen ja kehittäen.

Tietoa, taitoa ja rohkeita kokeiluja

Tiedolla, taidolla ja rohkeilla kokeiluilla löydetään varmasti uusia hyviä käytäntöjä ja vähintäänkin saadaan hyvää oppia tulevaisuutta varten. Nykyään eritasoista tietoa on niin paljon saatavilla, että olisi tyhmää jättää tiedollajohtamisen kortti käyttämättä. Datan ja eteenpäin suuntautuvan ajattelun voimin voidaan tehdä nimenomaan tulevaisuuteen ja tuleviin haasteisiin pureutuvia ratkaisuja.
Asioiden kokeileminen taas tuo sitä kokemuspohjaa, jonka voimin päästään parhaimmillaan hyvin LEANisti kehittämään asioita. Tässä on syytä muistaa kaksi asiaa: meidän tulee pyrkiä pääsemään eroon lamavuosien stigmasta, eli antaa itsellemme mahdollisuus virheisiin ja etenkin oppia niistä. Toiseksi meidän pitää antaa itsellemme siimaa siinä, ettemme odota ensimmäisellä kerralla täydellistä ja lopullista ratkaisua. Hyvin harvoin ensimmäinen versio mistään on vielä valmis. Innokkaan kokeilukulttuurin myötä täydellisen version teorian kehittämiseen käytetty aika olisi kuitenkin voitu hyödyntää jo hyville kokeiluille, ja ohjata kyseistä asiaa kokemuksella ja tiedolla kohti parempaa ja toimivampaa.
Tietysti ihmisille suunnatuista palveluista puhuttaessa täytyy muistaa, että liian räväkät käännökset saattavat aiheuttaa pelkoa muutosta kohtaan. Maltti on siis syytä pitää kaikessa, tärkein on kuitenkin ihminen.

Yhteistyö rikastuttaa demokratiaa, sooloilu riisuu sen vahvuuksista

Yksi asia, joka on kahden valtuustokauden aikana kirkastunut hyvin selkeästi, on yhteistyön merkitys päätöksenteossa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun jokin asia on päätetty, on asia yhteinen ja sitä tulee kyetä edistämään yhdessä parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka kaikilla toki on omia agendojaan, joilla mielestään parhaiten viedään kaupunkia eteenpäin, tai joillain puolueilla on varsin voimakas kollektiivinen tahto, niin demokratian perusajatus on kuitenkin viedä asioita yhdessä eteenpäin. Välillä kirpaisee ja oma mielipide jää vähemmistöön, se on kuitenkin asia, joka on nieltävä ja pystyttävä ajattelemaan nimenomaan yhteisö edellä.