Tammikuu rupeaa pian olemaan jo elettyä elämää ja vuoden pimein aika on kyllä näyttäytynyt varsin synkeänä kelien puolesta. Lahti-juna kuitenkin puksuttaa eteenpäin jämerästi ja alkuvuodella on nähty joitain valonpilkahduksia, jotka kenties enteilevät hyvää kevättä.
Kaupungin talousluvut kehittyneet hyvään suuntaan
Lahden kaupungin tilinpäätösennuste on parantunut talousarviosta kymmeniä miljoonia ja myös edellisistä ennusteista on petrattu. Pakkasella ollaan tällä hetkellä “enää” 9,9 miljoonaa. Positiivinen kehityskulku on ollut melkoista, sillä vielä keväällä joku väläytteli kaikkien worst case scenarioiden toteutuessa 80 miljoonan mittaista miinusmerkkiä. Talouden jarrutus, investointien lykkäykset, inflaatiokehitys, käyttösuunnitelmien avaus kesken vuoden, marraskuussa ilmoitetut YT-neuvottelut sekä verokertymät ovat suurimpina tekijöinä hyvän kehityksen taustalla. Hyvä tietää, että toimet purevat. Talouspuolelta toivoisin kuitenkin hieman täsmällisempiä laskelmia. On erittäin vaikea yrittää perustella itselleen, saati sitten kuntalaisille, miksi pitää tehdä tiukkoja talouspäätöksiä, jos vuodesta toiseen arviomme taloudesta on kymmeniä miljoonia heikompi kuin todellisuus. Tähän pitää saada muutos. Vaikka talousarvio onkin paras arvaus, niin näin karkeat arvaukset voitaisiin jättää arvailematta. 7 valtuustovuoteni aikana jokainen talousarvio on ollut huomattavasti tilinpäätöstä negatiivisempi.
Yhteistoimintamenettely pistetty alulle
Toisena seikkana nostaisin esiin kaupungin aloittamat yhteistoimintamenettelyn, eli kansankielellä pelottavat kirjaimet Y ja T. Kaupunkitasoisesti on tarkoitus vähentää henkilöstöä viisi prosenttia vuoden 2027 loppuun mennessä. Irtisanomisia tai lomautuksia ei käytetä, vaan vähennyksiä tullaan hakemaan eläköitymisten ja määräaikaisuuksien päättymisten kautta. Jokainen palvelualue tarkastelee erikseen tätä viiden prosentin vähennyksen mahdollisuutta. On selvää, että se tarkoittaa paljon muutoksia työn tekemiseen ja organisaatioiden koostumukseen. Työtä pitää järjestellä uudelleen ja toimintoja tehostettava sekä järkeistettävä.
Toisilla palvelualueilla viiden prosentin tavoite tuntuu suuremmalta kuin toistaalla. Pidän esimerkiksi sivistyksen viiden prosentin siivua todella kovana tavoitteena, mielestäni jopa liian kovana. Vaikka työtä pitää järjestellä uudelleen ja uuteen entistä karumpaan kuntatalouden maailmaan on sopeuduttava, niin kaupungin tärkeimmästä tehtävästä tulee huolehtia kuitenkin aina. Tärkeintä on lasten ja nuorten hyvinvointi. Sillä on vaikutuksia oikeastaan kaikkeen, mitä kaupunki tavoittelee ja toisaalta myös siihen, mitkä ovat ne pahimmat uhkakuvat.
Koulutusinvestointien osalta näyttää valoisalta
Paatoksesta eetokseen. Jotta elämä ei ole pelkää kurjuutta ja jarruttamista hamaan tappiin asti, on samaan aikaan tehtävä elinvoimaan panostuksia. Seuraavana pari toriparlamenteissa varmuudella porinaa herättävää nostoa.
Ensimmäisenä nostetaan upeat koulutusvastuiden saamiset korkeakouluillemme. Opetus- ja kulttuuriministeriö on vahvistanut korkeakouluille koulutusvastuita ja kaikkien tahojen yhteistyö palkitaan, kun Lappeenrannan‒Lahden teknillinen yliopisto LUT saa rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutusvastuun. Lisäksi Lab-ammattikorkeakoululle myönnettiin tekniikan koulutusalalla laboratorioanalyytikon koulutusvastuu.
Vaikka päätöstä odotettiin pitkään ja hartaasti, voidaan tähän todeta, että odotus, ulkopuolisen rahoituksen kerääminen ja edunvalvontatyö palkittiin mitä parhaimmalla tavalla. Lahden kaupunginvaltuustohan päätti yksimielisesti, että investoidaan 10 miljoonaa kaupungin rahaa koulutusvastuiden rahoittamiseksi.
Koulutusvastuut tulevat lisäämään korkeakoulujen vetovoimaa merkittävästi nimenomaan tänne Lahden päätyyn. Aika näyttää, miten opiskelijamäärien kasvu osataan kaupungissa hyödyntää, miten opiskelijoita pystytään sitouttamaan alueelle ja miten valmistuvien osaajien työtarpeeseen pystytään vastaamaan. Odotukset ovat kovat.
Kukkaronnyörejä kiristettäessä pidettävä katse isossa kuvassa, vaikka se tarkoittaisi myös Nastolaa
Toinen elinvoimakysymys, joka puhuttaa, on Kirkonkylän koulun kohtalo. Nastolan ja Kirkonkylän elinvoimalle olisi mielestäni valtava kuolinisku, jos palveluverkkosuunnitelmien myötä ahtaalle ajettu, yli 200 oppilaan koulu päätettäisiin lopettaa. Itse esitin kaupunginhallituksessa, että asiaan käytettäisiin otto-oikeutta, mutta tämä ei saanut kannatusta kuin Keskustalta ja Pro Lahdelta. Valitettavasti pienin askelin on pyritty luomaan tilanne, jossa ei ole vaihtoehtoja, vaikka niitä olisikin löydettävissä. Kun kaupunkitasoisesti katsoo, niin säästöä ei juurikaan edes synny, sillä tilakeskuksen vuokratulot häviävät ja ylläpitokulut joka tapauksessa jäävät tilakeskukselle.
Nyt pitää katsoa tulevaisuuteen vähän ensimmäisiä pomppuja pidemmälle ja ajatella kokonaisuuden kautta, kun palveluverkkoa ja mahdollisia säästöjä pohditaan. Sanonpahan vaan, että toisenlainenkin tie oli tarkasteltavana toukokuussa, kun mietimme lisätulojen saamista valtuustossa mahdollisten omaisuuserien myynnistä ja kumppanuuksien hakemisesta. Ne tahot, jotka tätä tietä ei halunnut edes tutkia, joutuvat varmasti keskustelemaan peilin edessä pitkään koululakkautuksia mietittäessä. Onneksi hyvällä omatunnolla itse voin pitää tuon 2021 vuoden linjan ja puolustaa Kirkonkylän koulua.
Vuoden alkuun tässä taas pieni infosetti kaupungintalon mäeltä. Lahden kaupunkijuna jatkaa raiteillaan kohti valoisampaa aikaa ja kesäisin katujamme kiertelevän puksu-junan lailla uhmaa kylkeen ajoittain piiskautuvaa vettä, räntää sekä tuulenpuuskia.
